Terkkuja

Tämä blogin kirjoittamisen aloittaminen on nyt venynyt tosi paljon, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tällä hetkellä mielessä on niin paljon kerrottavaa, etten tiedä, mistä aloittaisin… Voisin aluksi tiivistettynä kertoa, että lähdin Nicaraguaan 3.1.2009 tekemään toimintaterapian työharjoittelua. Matkan suunnittelu alkoi Hanneriikan kanssa jo aikoja sitten ja todelliseen toimintaan asioiden edistämiseksi ryhdyimme keväällä 2008. Mutta vieläkään ei oikein käsitä, että on todella täällä…

Teimme matkamme Nicaraguaan pitkän kaavan mukaan. Ensin lensimme Helsingistä Lontooseen, missä saimme odotella lentokentällä noin 18 tuntia (yön yli) seuraavaa lentoa Miamiin. Miamissa meitä odotti matkan toinen yö, mutta sen saimme lentoyhtiön kustannuksella viettää upeassa hotellissa! Siellä sitten saimme vihdoin molemmat kunnolla unen päästä kiinni ja saimme vähän univelkaa takaisin. Matkan kolmantena päivänä lensimme vihdoin Miamista Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan ja lento laskeutui paikallista aikaa 14.40. Meitä vastassa oli Päivikki, joka on meidän yhteyshenkilö Nicaraguassa. Emme kuitenkaan päässeet samana päivänä vielä päämääräämme Matagalpaan asti, sillä jäimme odottamaan Hennaa ja Jenniä (sosionomiopiskelijoita), jotka tulevat myös tekemään työharjoittelua Matagalpaan. Heidän lento laskeutui sen verran myöhään, että jäimme managualaiseen hotelliin yöksi ja matka jatkui sitten aamulla Päivikin autolla kohti Matagalpaa. Perillä Matagalpassa olimme siis loppiaisena 6.1. Illalla pääsimme asettumaan vihdoinkin uuteen kotiimme Hanneriikan kanssa.

Vielä todella lyhyesti muutama sana Nicaraguasta ennen kuin lähdemme ostamaan hyttysverkkoja sänkyihimme. Managuassa auton mittari näytti tukahduttavat 38 astetta lämmintä ja luulen että Matagalpassakin on kolmisenkymmentä astetta lämmintä! Eli palella ei tarvitse, vaikka paikalliset puhuvatkin, että täällä on kylmä. Iltaisin on toki viileämpää. Matagalpassa olemme nyt ensimmäisinä päivinä hoitaneet käytännön asioita ja tänään käveltiin kaupungilla ihan vain tutustumassa siihen, mitä kaikkea täällä on. Asumme Hanneriikan kanssa Päivikin ja hänen miehensä toimistossa, missä meillä on oma yhteinen huone ja oma kylppäri. Suihkusta ei tosin tule kuin todella kylmältä tuntuvaa vettä, nähtäväksi jää, että tottuuko siihen kolmen kuukauden aikana…