Retki Leóniin

Ensimmäinen viikonloppu ja ensimmäinen reissuni Nicaraguassa suuntautui kaupunkiin nimeltä León, joka on Tyynenvaltameren rannalla. Nousimme aamukuudelta lähtevään bussiin ja matka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Alkupätkä oli kohtalaisen hyvää tietä, mutta suurin osa oli mutkaista ja kuoppaista. Välillä bussi ajoi puoliksi ojassa, koska se oli ainakin kuskin mielestä parempi vaihtoehto. Noin 3,5 tunnin kuluttua saavuimme perille ja majoituimme hostelliin nimeltä Lazy Bones.
Kerkesimme ottaa hiukan aurinkoa uima-altaalla ennen kuin lähdimme valloittamaan Cerro Negroa (728m) yhtä Leónin useista tulivuorista. Kiipesimme oppaamme Jesuksen johdolla todellista kinttupolkua huippua kohti, maasto oli hyvin erilaista kuin olin kuvitellut. Kuvitelkaa polku, joka on tehty kiuaskivistä, niin saatte kohtalaisen kuvan siitä, miten helppokulkuista reittimme oli. Mutta kyllä se oli vaivan arvoista! Pääsimme näkemään tulivuoren kraaterin ihan läheltä, haistamaan rikin hajun ja tuntemaan huokuvan lämmön.

Tulivuoren huipulta aukeni henkeä salpaava maisema: tulivuori toisensa perään. Alaspäin menoon oli kaksi vaihtoehtoa joko kävely tai sandboarding (”lumilautailua” hiekalla). En voittanut pelkoani, joten valitsin kävelyn tai paremmin sanottuna alamäkijuoksun. Rinne oli alta juoksevaa hiekkaa ja jalka upposi kenkineen joka askeleella syvempään hiekkaan. Alas päästyämme kaikkien kasvoilta huokui ilme, että retki oli todella vaivan arvoinen ja sokerina pohjalla oppaamme Jesus tarjosi meille juuri valmistettua hunajaa.


Illalla palkitsin itseni pizzalla ja ensimmäisellä paikallisella Toña-nimisellä oluella ja ne kyllä maistuivat. Unta ei tarvinnut kauaa odotella päivän päätteeksi ja korvatulpat auttoivat suuremmalta hälyltä 12 hengen dormissa.

Sunnuntai meni aurinkoa ottaessa ja kaupungilla kiertäessä. Kaupungilta loytyi myos upea koriskentta :)

Reissun päätteeksi meitä odotti vielä nihkeän kuuma bussimatka. Täällä suurin osa busseista on vanhoja amerikkalaisia koulubusseja ja penkit ovat mitoitettu lasten koon mukaan. Siitä huolimatta istuimme kolme opiskelijatyttöä kankku toisen kankussa kiinni kolmelle lapselle tarkoitetulla penkillä täpötäydessä bussissa. Selvisimme kuitenkin ensimmäisestä viikonlopusta ja retkestä hengissä ja vielä ilman ripulia…