Viikot tuntuvat menevän nopeammin ja nopeammin odotellessa tulevia viikonloppuja ja uusia seikkailuja. Toinen viikonloppu vietettiin La Sombra Eco-Lodgessa, joka on majatalo kahvitilan yhteydessä ja noin 60 kilometriä Matagalpasta.
Vaikka matka ei ollut pitkä, matkanteko bussilla vei silti aikaa noin kaksi tuntia, koska tie oli lähes yhtä mutkainen ja töyssyinen kuin tie Leóniin. Bussi jätti meidät ”isomman” tien varteen, joten meidän oli käveltävä viimeiset neljä kilometriä päästäksemme kukkulan huipulla olevaan majataloon. Perille päästyämme totesimme taas matkan olleen vaivan arvoinen! Majatalo sijaitsi upean ja värikkään luonnon keskellä ja maisema toisen ja kolmannen kerroksen parvekkeilta oli silmää hivelevä.
Olimme myös erittäin tyytyväisiä päästyämme kaupungin melusta ja pölystä rauhalliseen ja raikkaaseen luonnon helmaan.
Majatalon hintaan sisältyi aamupala, lounas, päivällinen sekä opas kahdelle eri kävelyreitille. Ensimmäiseksi teimme kävelyreitin tiheässä subtrooppisessa metsässä, jonka varrella näimme vesiputouksen, kahvipensaita ja muutaman laiskiaisen!
Toisena päivänä kävelyreitti meni ehkä jopa vielä tiheämmässä metsässä ja välillä kosteat oksat tekivät naarmuja käsivarsiin. Tällä kertaa näimme taas puun latvassa löhöävän laiskiaisen ja pienen luikertelevan boan! Onneksi se oli tarpeeksi viisas ja pakeni meitä. Kävelyretken päätteeksi tutustuimme majatalon tiluksilla olevaan ”perhosaitaukseen”, missä liihotteli kauniin värikkäitä ja isoja perhosia.
Pääsimme vielä tutustumaan lähellä sijaitsevaan vattuviljelmään tai oikeastaan marjat taisivat olla mansikan ja vadelman sekoitusta, mutta maistuivat erittäin hyviltä!
Kotimatkan jouduimme tekemään seisten täpötäydessä bussissa. Aluksi jaksoin nauraa sille epätodellisuuden tunteelle, että tulen tasapainoilemaan seuraavat kaksi tuntia. Mutta ensimmäisen puolen tunnin ja lihastärinän jälkeen olin aika hiljaista tyttöä miettiessäni, miten selviän pyörtymättä kotia asti. Matka kuluikin yllättävän nopeasti ihmetellessä kaikkea ympärillä tapahtuvaa, kuten sitä, miten nicaragualaiset miehet ryntäsivät vapautuneille paikoille päästämättä naisia tai lapsia ensin. Olin erittäin huojentunut bussin kaartaessa aseman pihaan. Kun vihdoin pääsin maan kamaralle, jalat tuntuivat olevan pelkkää hytkyvää hyytelöä ja kun pääsin kotona istumaan, en muista milloin viimeksi se olisi tuntunut yhtä hyvälle. Edessä on taas uusi viikko ja arki ennen uutta seikkailua…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti